Eri puolilla maailmaa pohditaan nyt sitä, kuinka paljon ikääntyvän väestön omaa varallisuutta tulisi käyttää vanhuuden hoivan rahoittamiseen. Yhdeksi ratkaisuksi on nostettu käänteinen asuntolaina, mutta varsinkin Euroopassa niihin suhtaudutaan nihkeästi. Yhteiskuntien heikkenevän huoltosuhteen korjaajaksi niistä ei ole, koska liian pienellä osalla väestöstä on tarkoitukseen kelpaavaa omaisuutta.
Eliniän piteneminen on monissa Euroopan maissa johtanut huoltosuhteen heikkenemiseen ja eläkeiän nostamispaineisiin. Ihmiset elävät pidempään hyväkuntoisina mutta sen päälle myös pidempään huonokuntoisina.
Vanhuuden sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoittaminen sellaisena kuin hyvinvointivaltiot ovat siihen sitoutuneet ei jatkossa ole mahdollista nykyisellä veropohjalla ja eläkekertymällä.
Tänä vuonna julkaistun Survey of Health, Ageing and Retirement in Europe –tutkimuksen (SHARE) mukaan 57 prosenttia yli 65-vuotiaista eurooppalaisista tarvitsee pitkäaikaista hoitoa elämänsä loppuvaiheessa keskimäärin 4,4 vuotta. Tutkimus käsitti Irlantia lukuun ottamatta kaikki EU:n nykyiset jäsenmaat sekä Sveitsin ja Israelin. SHARE-tutkimuksia on julkaistu joka toinen vuosi vuodesta 2004 alkaen.
Tuoreimman SHARE-tutkimuksen mukaan ilman julkista tukea tai vakuutusta vain noin kuusi prosenttia pitkäaikaista hoitoa tarvitsevista kykenisi maksamaan hoivan omista tuloistaan. 22 prosenttia kykenisi huolehtimaan hoidostaan säästöillään, kun taas 49 prosenttia joutuisi käyttämään hoidon maksamiseen asuntovarallisuuttaan. Neljäsosalla omat varat riittäisivät rahoittamaan enintään 10 prosenttia heidän hoitokuluistaan.
Pankit ovat tarjonneet yhtenä ratkaisuna vanhusten hoivan rahoituspulmaan käänteisiä asuntolainoja, mutta niiden vastaanotto Euroopassa on ollut nihkeää.
Käänteinen asuntolaina voi kohentaa taloutta
Käänteisessä asuntolainassa asiakas ottaa pankista lainaa asuntoaan vastaan eli panttaa osan asunnostaan pankille. Laina-aikana asiakkaat eivät tee lyhennyksiä vaan maksavat pelkkiä korkoja, jotka usein pääomitetaan lainasummaan. Käytännössä käänteinen asuntolaina on kulutusluotto, jonka vakuutena on asuntovarallisuus.
Yleensä lainaa saa noin 30–75 prosenttia asunnon arvosta. Tyypillinen laina-aika on kymmenen vuotta, minkä jälkeen tilannetta arvioidaan uudelleen.
Tilastokeskuksen mukaan suomalaisten 65-74-vuotiaiden mediaaninettovarallisuus – omaisuuden arvo vähennettynä veloilla – oli hieman yli 200 000 euroa, suurempi kuin missään muussa ikäluokassa. Yli 74-vuotiailla vastaava luku oli vähän yli 150 000 euroa.
Molemmissa ryhmissä yli 50 prosenttia varallisuudesta syntyi asuntovarallisuudesta. Karkeasti mediaanin mukaan laskien 65–74-vuotiaiden olisi siis mahdollista saada asuntoaan vastaan lainaa noin 35 000–75 000 euroa ja yli 74-vuotiaiden 26 000–56 000 euroa. Pankit tekevät tietenkin päätöksensä yksilöllisesti ja joutuvat varautumaan myös asuntojen hintojen muutoksiin – molempiin suuntiin.
Käänteinen asuntolaina voi helpottaa monia, joiden pieni eläke ei riitä kaikista suuremmista menoista selviämiseen. Lainaa voi käyttää muun muassa hoivakulujen maksamiseen.
Asunnon omistajalle käänteinen asuntolaina voi olla siis järkevä ratkaisu, jos suurin osa varallisuudesta on kiinni asunnossa eikä asunnon myymiseen ole haluja. Laina maksetaan takaisin yleensä asunnosta saatavilla myyntituloilla viimeistään perinnönjaon yhteydessä.
Miksei asuntoa voisi sitten vain panna vuokralle, jolloin ehkä vuokratulojen ja eläkkeen kokonaissumma riittäisi hoivakotipaikkaan? Yksi syy on se, että tavallisen asunnon vuokra ei useinkaan riitä kattamaan hoivakotipaikan kuukausikustannuksia. Suomessa asunnon omistajan asuessa julkisesti rahoitetussa hoivakodissa oman asunnon vuokratulot lasketaan henkilökohtaisiksi tuloiksi, jotka osaltaan nostavat hoitomaksua.
Moni ikääntynyt mielellään säilyttää asuntonsa asumattomana mutta vapaana saadakseen pitää kiinni mahdollisuudesta palata vielä kotiin. Jotkut myös vuorottelevat koti- ja laitosjaksojen kanssa. Käänteinen asuntolaina tai osamaksulla myyminen säilyttää mahdollisuuden käyttää omaa kotiaan loppuun saakka tai ainakin siihen saakka, kun myyntihinta on kulutettu.
Käänteisistä asuntolainoista pisin kokemus on Yhdysvalloissa, jossa ongelmana ovat kuitenkin aika-ajoin olleet käänteisiä asuntolainoja tarjoavien luottolaitosten hämärät bisneskäytännöt. Maan viranomaiset ovat säännöllisesti joutuneet varoittamaan vanhuksia tekemästä sopimuksia, joiden sisältöä he eivät ymmärrä.
Käänteinen asuntolaina toimii vain sillä edellytyksellä, että ehdot ovat molemmille osapuolille järkevät eivätkä johda omaisuuden siirtymiseen pankille alehintaan.
Käänteinen asuntolaina ei auta muuttotappioalueilla
Euroopassa käänteisten asuntolainojen suosio on ottanut nihkeästi tulta. Osassa EU-maista tämä johtuu puuttuvasta lainsäädännöstä, osassa käänteisten asuntolainojen myyntiä hidastavat asenteet. Kodin jättäminen perinnöksi koetaan edelleen kunnia-asiaksi.
European Network for Economic and Fiscal Policy Research -tutkimusyhteistyöjärjestön tänä vuonna julkaiseman, Saksaa koskevan raportin mukaan maassa ei tällä hetkellä ole käytännössä käänteisiä asuntolainoja markkinoilla juuri lainkaan, vaikka niille olisi todennäköisesti nykyistä tehokkaamman tuotteistamisen ja markkinoinnin kautta ainakin jonkin verran kysyntää. Maassa on markkinoitu vuosina 2006–2020 useita erilaisia tyyppejä käänteisiä asuntolainoja, mutta yksi kerrallaan pankit ovat vetäytyneet niistä alhaisen kysynnän johdosta. Nykyään alan markkinajohtaja on Deutsche Leibrenten, jolla oli viime vuonna rahoitussopimus yhteensä noin 400 eri kohteesta.
Suomessa käänteisiä asuntolainoja on ollut tarjolla 2000-luvun alusta asti, ja käytännössä kaikki pankit tarjoavat sopiville asiakkailleen niitä vaihtelevin nimin ja ehdoin. Käänteisiä asuntolainoja ei veroteta. Vaikka laina saattaakin tulla pääomatulona asunnon omistajalle, raha määritellään lainan ennakoksi.
Käänteisten asuntolainojen osuus on pankkien julkisuuteen kertomien lukujen mukaan ollut joitakin prosentteja asuntolainojen kokonaismyynnistä.
Nordea kertoi vuonna 2017 myöntävänsä käänteisiä asuntolainoja vuosittain pari tuhatta eli 10–15 prosenttia vähemmän kuin muutamaa vuotta aikaisemmin. Myös käänteiset asuntolainat ensimmäisenä Suomen markkinoille tuoneen Hypoteekkiyhdistyksen mukaan niiden kysyntä oli hiipumassa muutamaan sataan lainaan vuodessa.
Kotitalouksien kannalta käänteisten asuntolainojen saatavuutta suuremmaksi ongelmaksi on Suomessa ja monissa muissa maissa kuitenkin noussut se, että muuttotappioalueilla tai esimerkiksi korkeiden tulvariskien alueilla Euroopassa asunnot ovat menettäneet käytännössä kokonaan arvonsa eivätkä kelpaa minkäänlaisten lainojen vakuudeksi. Tällöin myös asunnon myymisestä tulee erittäin hankalaa.
Kuinka suuri vastuu ihmisellä on hoivastaan?
MustRead kirjoitti jo vuonna 2019 artikkelin siitä, kuinka varallisuuden valjastaminen hoivan rahoittamiseksi voisi tuoda pienelle osalle iäkkäistä enemmän valinnanvaraa, mutta hoivaköyhyyttä tai julkisen talouden haasteita se ei ratkaise. Pelkästään vanhusten pitkäaikaishoidon menot olivat Suomessa vuonna 2018 reilu kaksi prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen, ja sekä valtiovarainministeriö että OECD ennustivat suhteen lähes tuplaantuvan vuoteen 2060 mennessä.
Suomi ei suinkaan ole yksin ongelmineen. Vastaava tilanne on myös muissa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa, jossa yhteiskuntien keskeinen haaste on löytää kestävät rahoitusratkaisut yhteiskuntien lakisääteisesti tarjoamalle vanhusten hoivalle.
Eurooppalaisessa keskustelussa on toistuvasti nostettu esiin vaatimus siitä, että yhteiskunnan takaaman hoivan taso pitäisi määritellä sitovasti. Sen päälle kukin voisi sitten hankkia parempia palveluja tai kalliimpaa hoivaa omien varojensa mukaisesti.
Hoivan vähimmäistason – julkisen hoivalupauksen – määritteleminen on kuitenkin eri maissa jatkuvasti törmännyt poliittisiin erimielisyyksiin. Suomessa käyty keskustelu vanhuspalvelulain mukaisesta hoitajien vähimmäismitoituksesta vanhusten tehostetussa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa on vain yksi esimerkki vastaavista poliittisista kädenväännöistä eri puolilla Eurooppaa.
Kustannuslaskelmat ovat kerta toisensa jälkeen nostaneet esiin myös kysymyksen siitä, minkä verran ikäihmisten voidaan vaatia itse osallistuvan hoivansa rahoittamiseen – ja pitäisikö heidän varallisuutensa huomioida maksuissa nykyistä enemmän tai jopa purkaa rahaksi.
Suomessa Etlan tutkimusjohtaja Niku Määttänen totesi viime vuonna julkaistun Yksityinen varautuminen hoivan rahoitusta täydentämässä –raportin julkaisun yhteydessä, että julkisen hoivalupauksen yhtenäistäminen helpottaisi sen täydentämistä yksityisillä vakuutuksilla. Jos tässä epäonnistutaan tai jos yksityiset vakuutuskorvaukset ulosmitataan korkeampina asiakasmaksuina, vapaaehtoisten elinikäisten eläke- ja hoivavakuutusten markkinoita ei synny.
Saksassa hoivavakuutus, Pflegeversicherung, on ollut lakisääteisesti pakollinen vuodesta 1995. Lisäksi lapsilla on velvollisuus rahoittaa vanhempiensa hoitoa sen jälkeen, kun näiden oma omaisuus on käytetty. Sama huoltovelvoite on Ranskassakin. Myös Itävallassa omaisuutta voidaan lain mukaan käyttää hoivakuluihin, kun tulovirta ei riitä hoidon kulujen katteeksi.
Yhdysvalloissa ei ole koskaan rakennettu vastaavaa lakisääteistä palvelujärjestelmää. Amerikkalaisessa järjestelmässä vanhuudenturva on aina pitänyt ostaa itse, ja muita vaihtoehtoja on perinteisesti kritisoitu sosialismiksi.
Eläkeiän nostaminen on osaratkaisu
Asuntovarallisuuden hyödyntäminen vanhusten hoivan rahoituksessa on kuitenkin korkeintaan osaratkaisu, sillä se koskee vain vähemmistöä, jolle on kertynyt vapaata vakuusarvoista varallisuutta. Se ei ratkaise heikkenevän huoltosuhteen suurinta ongelmaa eli väestön suhteellista ikääntymistä. Yhä pienemmän joukon on pidettävä huolta yhä suuremmasta osasta väestöä.
Yhtenä keinona heikkenevän huoltosuhteen korjaamiseksi on esitetty myös eläkeiän asteittaista nostamista. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva arvioi elokuun lopussa julkaisemassaan Uusi sukupolvisopimus -analyysissä, että Suomeen pitäisi luoda automaattinen, taloudelliseen huoltosuhteeseen perustuva mekanismi eläkeiän nostamiseen.
Analyysi ehdottaa Suomeen eläkeuudistusta, jossa eläkeikä olisi sidottu työllisten määrään ja julkisen talouden kestävyyteen. Analyysin mukaan Suomeen olisi luotava automaattinen mekanismi eläkeiän nostamiseen.
Analyysin kirjoittaneen Jussi Pyykkösen mukaan hoiva- ja eläkemenot kasvavat niin voimakkaasti, että se aiheuttaa muulle julkiselle taloudelle valtavia ongelmia. Työikäisten ja lasten palvelut ovat vaarassa.
Ehdotus on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Helsingin Sanomien mukaan SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukoranta pitää eläkeiän sitomista huoltosuhteeseen omituisena ajatuksena. EK:n johtavan asiantuntijan Vesa Rantahalvarin mukaan ajatus kuulostaa lähtökohtaisesti hyvältä.
Eläkkeensaajien keskusliiton toiminnanjohtaja Timo Kokko puolestaan tyrmäsi Evan ehdotuksen täysin. Hänen mukaansa Evan ehdotuksille ei ole mitään tarvetta, koska Suomessa on hyvä eläkejärjestelmä, maailman huipputasoa kansainvälisessä vertailussa.
Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead
Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 3.9.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.
Janoatko lisää?
Aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
MustRead: Epävarmuudet varjostavat rahoitusalaa ensi vuonna, mutta tällä kertaa pankit ovat aiempaa valmiimpia rytinään
Euroopan yritykset kohtuuhintaisen asumisen edistämiseksi paljastavat, että markkinoita vastaan on vaikea taistella – helpoin ratkaisu on valita asuinpaikkansa oikein
MustRead: Poikkeuksellista mikromanagerointia ja ”ristikuulusteluja” – suurten eurooppalaispankkien kritiikki EKP:ta kohtaan kovenee
Kun poliitikot viis veisaavat asiantuntijoiden varoituksista, kansalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan