MustRead: Käteinen tekee hidasta kuolemaa, ja korona nopeutti saattohoitoa – suuri osa ihmisistä ei kuitenkaan ole valmis luopumaan käteisestä

Brysselissä saattaa nykyään mennä viikkoja ilman, että tarvitsee käteistä mihinkään. Käteisen viimeinen linnake on ollut torikauppa, mutta viimeistään koronavuonna torien viini- ja juustokauppiaatkin ovat taipuneet hankkimaan maksupäätteet ja nykyään toreillakaan ei tarvita käteistä kuin poikkeustapauksissa.

Käteisen kanssa ovat sinnitelleet myös kuuluisat baarit satoine olutlajikkeineen, mutta niin vain nekin ovat jo valmistautuneet hyväksymään kortti- ja kännykkämaksut, kunhan terassit saadaan toukokuun alussa viimein auki. Yhä useammassa modernissa ketjuravintolassa käteistä ei enää hyväksytty myöskään ennen viime vuonna alkaneita koronasulkuja.

Käteisen käytön väheneminen on yleinen ilmiö kaikkialla maailmassa, mutta covid-19-pandemia on kiihdyttänyt kehitystä ja lisännyt erityisesti kontaktittoman maksamisen suosiota ja yritysten siirtymistä käteisettömään liiketoimintaan.

Yksin Yhdysvalloissa kokonaan käteisettömien yritysten määrä kasvoi lähes nelinkertaiseksi kahdeksasta prosentista 31 prosenttiin kahdessa kuukaudessa koronaepidemian alkaessa levitä viime vuoden keväällä. Tämä tapahtui siitä huolimatta, että käteisen rahan käytön ei missään ole raportoitu aiheuttaneen kasvanutta tartuntariskiä.

Vaikka käteisen rahan käyttö vähenee kaikkia maailmassa, kulunee vielä pitkä aika siihen, että käteisestä luovutaan kokonaan. Käteisettömän yhteiskunnan kannatus vaihtelee eri maissa suuresti.

Amerikkalaisen, globaalisti toimivan YouGov-tutkimusyhtiön julkaisemassa selvityksessä Euroopan maista käteisetöntä yhteiskuntaa kannattivat eniten italialaiset, 52 prosenttia. Seuraavaksi suosiollisimpia olivat tanskalaiset, espanjalaiset ja britit. Ruotsissa kannatus oli viidenneksi suurinta, 24 prosenttia. Myös Yhdysvalloissa täyden käteisettömyyden kannattajia oli 24 prosenttia. Suomi ei ollut tutkimuksessa mukana.

Euroopan komissio julkaisi syyskuussa 2020 vähittäismaksamista koskevan strategian, jossa korostetaan käteisen saatavuuden ja käytettävyyden merkitystä sekä käteisen tarpeellisuutta laillisena maksuvälineenä myös tulevaisuudessa. Komissio on ilmoittanut harkitsevansa tarvittavia uusia toimenpiteitä vuoden 2021 loppuun mennessä. 

Ruotsi, käteisettömän yhteiskunnan mallimaa

Tukholman kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun ja Kööpenhaminan kauppakorkeakoulun tutkijat laskivat jo vuonna 2018, että maaliskuun 2023 jälkeen ruotsalaisten vähittäiskauppiaiden ei ole enää kannattavaa vastaanottaa käteismaksuja. 

Ruotsissa käteismaksut edustivat European Payments Councilin mukaan vuonna 2019 enää yhtä prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Samaan aikaan käteisnostojen määrä oli usean vuoden ajan vähentynyt tasaisesti noin kymmenen prosenttia vuodessa. 

Edes Ruotsissa ei kuitenkaan haluta lopettaa käteisen käyttöä kokonaan. Maassa säädettiin tämän vuoden alusta voimaan laki, joka edellyttää suurimpia pankkeja varmistamaan toistaiseksi käteisen saannin koko maassa konttoreista, automaateista tai kauppojen kassoilta.

Euroopan keskuspankin mukaan Suomessa käteismaksujen osuus maksetun rahan määrän mukaan laskettuna oli neljä prosenttia vuonna 2019. Vaikka koronakriisi on vähentänyt käteisen käyttöä kenties pysyvästi, käteinen raha on edelleen tärkeä maksuväline monelle suomalaiselle. Lisäksi käteistä tarvitaan varajärjestelynä maksamisen häiriötilanteissa.

Suomen pankki taas arvioi vielä vuonna 2016, että Suomessa käteisen käyttö loppuu vuoteen 2029 mennessä. Pankin tuoreen linjauksen mukaan käteistä täytyy olla saatavilla myös tulevaisuudessa ja sitä täytyy voida käyttää niin kauan kuin ihmiset sitä tarvitsevat ja haluavat. 

Käteisettömyys leikkaa yhteiskunnan kuluja

Käteisettömällä yhteiskunnalla katsotaan olevan monia etuja. Yksi tärkeimmistä on maksamisen helppous. Kun pitää mukanaan vain sopivaa korttia tai älypuhelimessa on langaton maksusovellus, kaiken sumplaamisen seteleillä, kolikoilla ja vaihtorahoilla voi unohtaa.

Lisäksi jos lompakoissa, käsilaukuissa ja kauppojen kassalla ei ole käteistä, ne ovat varkaiden silmissä vähemmän houkuttelevia. Ryöstö- ja varkausrikollisuutta vähentäviä vaikutuksia on mitattu muun muassa ostoskeskuksissa, joiden liikkeet ovat keskitetysti siirtyneet käyttämään joko kokonaan tai pääasiassa elektronista maksamista käteisen sijaan.

Eri tutkimuksissa muun muassa Yhdysvalloissa on myös havaittu rikollisuuden selvästi vähentyneen alueilla, joilla osavaltiot ovat ryhtyneet maksamaan sosiaalitukia käteisen asemesta erityisten tilien ja niihin liittyvien maksukorttien välityksellä. 

Samaan aikaan kun käteisen katoaminen on hillinnyt katurikollisuutta, se on myös vähentänyt talousrikollisuutta ja muun muassa rahanpesua. Syy on yksinkertainen: Kaikki elektroninen kaupankäynti ja rahansiirrot jättävät jäljet, joita voidaan seurata. Pimeitä tuloja on huomattavasti vaikeampi peitellä, kun raha vaihtaa omistajaa pankkitilien tai älypuhelinsovellusten kautta. 

Yhteiskuntien, yritysten ja pankkien kannalta käteisen jääminen pois käytöstä säästää myös rahaa. Yksin setelirahan painaminen tai kolikkojen lyöminen on kallista. Sen lisäksi käteisen varastointi, sen turvallinen kuljettaminen sekä aikanaan käytössä kuluneen käteisen rahan hävittäminen ovat kallista työtä, jonka loppulaskun maksavat viime kädessä kuluttajat korkeampina hintoina.

Myös matkustaminen ilman käteistä rahaa on helpompaa. Korteilla tai puhelinsovelluksilla maksettaessa ei tarvitse huolehtia vaihtokursseista ja elektronisten finanssiyhtiöiden kilpailu pitää vaihtokurssit yleensä huomattavasti edullisempina kuin mitä käteisen rahan vaihtopalvelut eri maissa velottavat palveluksistaan. 

Yksityisyys uhattuna

Käteisetön maailma ei kuitenkaan ole täysin ongelmaton. Varsinkin ikäihmisille käteisestä rahasta luopuminen voi olla vaikeaa koska se edellyttää uusien sovellusten käytön omaksumista. Kaikille se ei onnistu.

Toinen suuri kysymys on yksityisyyden menettäminen. Siinä missä käteinen raha vaihtaa omistajaa lähes aina niin, ettei rahoja ja niiden aikaisempia tai tulevia haltijoita kyetä jäljittämään, digitaalisten maksujen maailmassa lähes kaikki transaktiot voidaan jäljittää. Poikkeuksen tekevät vain jotkut kryptovaluutat.

Digitaalisen rahan liikkeiden jäljitettävyydestä seuraa automaattisesti myös yksityisyyden suojan heikkeneminen. Vaikka luottaisimme finanssiyrityksiin ja sovellustaloihin, joiden palveluksia käytämme, ne ovat kaikkien muiden verkossa toimivien yritysten tapaan alttiita tietovuodoille ja -murroille. Tiedot yksittäisten asiakkaiden rahankäytöstä tai vaikkapa omaisuudesta saattavat päätyä kenen tahansa käsiin. Elektronista varallisuutta uhkaavat aivan erilaiset uhat kuin kassaholveihin säilöttyä käteistä rahaa. 

Tietojärjestelmien turva-aukot ja tai elektronisten finanssijärjestelmien satunnaiset toimintahäiriöt saattavat aika-ajoin häiritä digitaalisen rahan käyttöä. Ilman käteistä kuluttajat saattavat myös joutua pulaan kännykkäverkon toimintahäiriön takia, sillä useimmat maksupäätteet ovat verkosta riippuvaisia. Joskus taas päädytään oman operaattorin toiminta-alueen ulkopuolelle tai puhelimen akku pääsee tyhjäksi väärässä paikassa. 

Tutkijat varoittavat myös siitä, että monia kuluttajia uhkaa vauhtisokeus, kun he siirtyvät käteisen käytöstä kokonaan verkkomaksuihin. Jos omaa kulutustaan on tottunut kontrolloimaan vahtimalla käteisen käyttöään, siirtyminen pois siitä luo helposti harhan, että digiraha ei ole rahaa lainkaan.

Pari miljardia ihmistä yhä ilman pankkitiliä

Kehittyneissä maissa on yleensä varaa valita, kuinka paljon käteistä käyttää tai ei käytä. Käteisettömän yhteiskunnan haasteet nousevat aivan eri tasolle, kun puhutaan kehittyvistä maista, joissa osa yhteiskunnasta toimii edelleen pankkijärjestelmän ulkopuolella. 

Maailmanpankin arvion mukaan maapallolla arvioidaan olevan edelleen vajaat pari miljardia aikuista ihmistä, joilla ei ole pankkitiliä eikä niin ollen pääsyä normaalien pankkipalvelujen piiriin. Ilman pankkitiliä tai edes sopivaa kännykkäsovellusta on mahdotonta vastaanottaa tai maksaa rahaa ilman käteistä. Heille ainoa raha on käteistä. Joillain ei ole käteistäkään, ja silloin esimerkiksi ainoa keino huolehtia ravinnon saannista on tuottaa itse oma ruokansa.

Ongelma ei tosin koske yksinomaan kehitysmaita: Yhdysvalloissa arviolta 7,1 miljoonalla kotitaloudella ei ollut viime vuonna lainkaan pankkitiliä. Tämä muodostaa 5,4 prosenttia amerikkalaisista kotitalouksista.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Kirjoitus on alun perin julkaistu MustReadin sivuilla 26.4.2021. Sisällön mahdollistaa Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.