Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > MustRead: Brexit työnsi Lontoon finanssikeskuksen umpikujaan, joka uhkaa jäädä pysyväksi – asiakkaat ja parhaat työntekijät kaikkoavat länteen ja itään

MustRead: Brexit työnsi Lontoon finanssikeskuksen umpikujaan, joka uhkaa jäädä pysyväksi – asiakkaat ja parhaat työntekijät kaikkoavat länteen ja itään

​Boris Johnsonin hallitus ei kykene päättämään, miten Cityn finanssipalvelujen vienti saataisiin pelastettua. Lupailtu sääntelyn purkaminen tarkoittaisi yhä vaikeammaksi käyvää kaupankäyntiä EU-maiden kanssa. Lontoon vetovoima on hiipumassa ja korvaavien markkinoiden löytäminen on äärimmäisen hankalaa

Britannia erosi lopullisesti Euroopan unionista joulukuun lopussa, kun brexit-siirtymäkausi päättyi. Samalla sen valtavan finanssipalvelusektorin pääsy EU:n sisämarkkinoille katkesi kirjaimellisesti yhdessä yössä lähes kokonaan. 

Lontoon Cityssä toimivat rahoitusalan yritykset olivat osittain varautuneet tulevaan siirtämällä etukäteen tuhansia työpaikkoja pienempiin finanssikeskuksiin eri EU-maissa. Monet EU-maiden asiakkaiden palvelut siis jatkuvat kuin ennallaan, mutta käytännössä ne hoidetaan EU:n sisämarkkinoiden puolella sijaitsevista tytäryhtiöistä ja toimipaikoista käsin.

Cityssä eletään nyt kuitenkin suuren epätietoisuuden vallassa. Kukaan ei vielä tiedä, mitä Boris Johnsonin hallitus ja hänen valtiovarainministerinsä Rishi Sunak tarkoittavat muminallaan Britannian finanssialan sääntelyn purkamisesta sen kilpailukyvyn lisäämiseksi. 

Se, ettei hallitukselta ole toistaiseksi kuultu mitään konkreettista suunnitelmaa, kertoo jommastakummasta: Joko hallitus ei itsekään tiedä, mitä se haluaa, tai sitten hallituksen haluamaa asiaa ei ole mahdollista toteuttaa. Todennäköisesti molemmat ovat totta.

Britit purkamassa itse kehittämäänsä sääntelyä

Britannian rahoitusalan nykyinen sääntely on käytännössä lähes identtinen EU:n sääntelyn kanssa. Britit eivät ole vielä ehtineet muuttaa sääntöjään brexitin jälkeen, ja koko EU:n nykyinen sääntely on pitkälle brittien itsensä käsialaa. Britannialla oli EU:n jäsenyysaikana paljon kokoaan merkittävämpi rooli nimenomaan EU:n rahoitussektorin sääntelyn arkkitehtina ja portinvartijana. 

Kun brittipoliitikot puhuvat rahoitusalan kilpailukyvyn lisäämisestä sääntelyä purkamalla, he tarkoittavat käytännössä sitä, että Britannia ryhtyisi yksi kerrallaan löysäämään sääntöjä, joita se itse on ollut vaatimassa ja hyväksymässä. Nämä koskevat esimerkiksi pankkien vakavaraisuutta, rahanpesun estämistä tai talletusten suojaa. Sääntely koskee myös esimerkiksi vakuutusalaa ja muun muassa yrityskauppojen rahoitusjärjestelyjä.

Jos asiaa ei tunne tarkemmin, puheet sääntelyn purkamisesta voivat kuulostaa alan brittiläisille toimijoille jopa myönteisiltä uutisilta. Todellisuus on kuitenkin juuri päinvastainen – sääntöjen heikentäminen tarkoittaisi sitä, että brittiläisten rahoitusalan yritysten mahdollisuudet tarjota jatkossa palvelujaan EU-maissa pienenisivät. 

EU:ssa EU:n säännöillä

EU:n ja Britannian kauppaneuvottelujen keskeinen kipupiste oli EU:n vaatimus yhtäläisistä kilpailusäännöistä eli ”tasaisesta pelikentästä”. 

Britannian hallituksen miehittäneet brexiteerit eivät näytä vieläkään oivaltaneen, ettei EU tule sallimaan millään alalla sitä, että britit yrittäisivät hankkia kilpailuetua sisämarkkinoilla luistamalla EU:n standardeista. Vaikka palvelut jäivät jouluaaton laihan kauppasopimuksen ulkopuolelle, sama periaate pätee myös finanssipalvelujen myynnissä EU-maissa.

Euroopan unioni – maailmanhistorian suurin sisämarkkina – on tehnyt vuoden 2016 brexit-kansanäänestyksestä lähtien selväksi, ettei se tule sallimaan sitä, että Britannian finanssiala yrittäisi saavuttaa kilpailuetua EU:ta kevyemmällä sääntelyllä. Yrityksetkin tähän suuntaan ovat tuhoon tuomittuja. Miksi EU-maat sallisivat brittien kilpailla sisämarkkinoilla niiden ulkopuolelta käsin löysemmillä säännöillä kuin mitä EU-maat ovat itse sopineet noudattavansa?

Varsinkin ne EU-maat, jotka ovat kasvattaneet omaa finanssisektoriaan yhä kansainvälisemmäksi, eivät halua jättää finanssipalvelujen tarjoamista Britannian erityisalueeksi. Päinvastoin ne haluavat kehittää edelleen omia palvelujaan. Britannia ei ole enää liittolainen vaan kilpailija.

Lontoon vetovoima himmenee

Britannian finanssisektori on perinteisesti ollut erittäin kilpailukyinen maailmanmarkkinoilla. Briteillä on luonnollisesti myös ollut muita aloja, joissa he ovat olleet hyviä – muun muassa tutkimussektori, jota on tukenut se, että maassa on merkittävä ryväs maailman parhaiksi rankattuja yliopistoja. 

Kuten hyvin tiedetään, lahjakkuudet vetävät puoleensa toisia lahjakkuuksia, ja näin syntyy merkittäviä tieteen ja talouden keskittymiä. Saman alan yritysten keskittyminen lisää yleensä niiden kaikkien myyntiä. Näin maailmaan on syntynyt Cityn tai vaikkapa Kalifornian piilaakson tapaisia oman alansa huippuyritysten keskittymiä.

Talouspuolella maailman tärkeimpiä finanssikeskittymät on helppo luetella: New York, Lontoo, Shanghai ja Tokio. Merkittäviä finanssikeskuksia on muitakin, mutta ne eivät ole samalla tavalla keskittyneitä, ja siksi niiden globaali kilpailukyky on vähäisempi.  

Lontoo on maailman suurin finanssipalvelujen viejä – ainakin toistaiseksi. Cityn tulevaisuuteen globaalina finanssikeskuksena vaikuttaa kuitenkin sen vetovoiman hiipuminen rahoitusammattilaisten parissa. 

Vuoden 2016 brexit-kansanäänestyksestä lähtien Lontoosta on lähtenyt tuhansia rahoitusalan huippuammattilaisia. Osa on siirtynyt EU-maiden pienempiin finanssikeskuksiin, joihin pankit ovat siirtäneet EU-toimintojaan, osa New Yorkiin

Samalla Lontoon vetovoima on alkanut hiipua alan ammattilaisten silmissä. Tämä puolestaan vaikeuttaa Cityssä toimivien pankkien mahdollisuuksia rekrytoida uusia ammattilaisia. Tulijoita kyllä on, mutta parhaat kyvyt hakeutuvat muualle.

Toistaiseksi rahoitusalan ammattilaisten pakoa Lontoosta on hidastanut se, ettei EU-maissa ole vastaavan kokoista vetovoimaista finanssikeskittymää. Lähtijät ovat hajautuneet eri EU-maihin: Dubliniin ja Luxemburgiin on muuttanut varsinkin varainhallintayrityksiä, kun taas Frankfurt on vetänyt puoleensa erityisesti investointipankkeja ja Amsterdam kaupanvälittäjiä. Pariisiin on puolestaan muuttanut tasapuolisesti kaikkia.

EU vie, Britannia vikisee

Brexitin puolesta puhuneet väittivät kerta toisensa jälkeen, että briteille olisi mahdollista jatkaa kaupankäyntiä sisämarkkinoilla omilla säännöillään. Ne hallituksen virkamiehet, jotka varoittivat tästä, yksinkertaisesti syrjäytettiin viimeistään Boris Johnson noustua pääministeriksi.

Johnsonin iskulauseeksi nousi ”no ifs, buts or maybes” – epäilystä tuli kirosana.

Rahoitusala on erittäin tärkeä Britannialle, koska 80 prosenttia maan taloudesta perustuu palvelujen kauppaan. Vuonna 2019 yhteensä 42 prosenttia Britannian viennistä EU-maihin oli palvelujen vientiä. Finanssiala on puolestaan Britannian palvelualojen suurin yksittäinen sektori.

Koska Britannia ei ole kyennyt kertomaan, millaiseksi se aikoo finanssialansa säätelyn muuttaa, sen palvelujen tarjontaa leimaa nyt äärimmäinen epävarmuus. Maaliskuussa EU:n ja Britannian pitäisi päästä sopimaan ensimmäisistä uusista vastaavuus- eli ekvivalenssisäännöistä, joilla eri osapuolet toteavat regulaationsa kullakin palvelualalla riittävän yhdenmukaisiksi, jotta niiden ristiinmyynti voidaan sallia. 

Vastaavuussääntöjä sovelletaan yhteensä noin 40 eri palvelubisneksessä. Niistä EU on toistaiseksi hyväksynyt vain kaksi. 

Valtionvarainministeri Sunak vakuutteli joulukuussa, että uusien ekvivalenssisopimusten ansiosta brittiläiset finanssiyhtiöt pääsisivät muutamassa kuukaudessa jatkamaan palvelujensa myyntiä lähes entiseen tapaan. Tämä on kuitenkin toiveajattelua. 

Johtuen palvelukaupan epätasapainosta Britannian finanssisektorin neuvotteluasema suhteessa EU:hun on lohduton. EU voi yksinkertaisesti sanella, mitä se hyväksyy ja mitä ei. Lontoolla ei ole mitään, mitä se voisi käyttää Brysselin taivutteluun. 

Vaikka EU hyväksyisi useampia palvelumuotoja vastaavuussäännösten mukaisiksi ja antaisi brittiläisille finanssialan yrityksille näin mahdollisuuden kaupata palvelujaan jatkossakin sisämarkkinoilla, vastaavuussäännöt ovat aina luonteeltaan väliaikaisia. Myös brittipankkien eurooppalaiset asiakkaat tietävät tämän. 

Näin herääkin kysymys: kuka haluaa riskeerata yritystoimintansa ryhtymällä yhteistyöhön, kun kumppanin toimiluvan päättymisriski on jatkuvasti kolmenkymmenen päivän päässä?

Amerikkalaisilta turvallisempaa ostaa

Lontoon asemaan liittyvän epävarmuuden johdosta eurooppalaisten asiakkaiden katseet kääntyvätkin esimerkiksi New Yorkin tai Tokion finanssikeskusten puoleen – niiden toimintaa EU-maissa säätelevät selkeät sopimukset.

Ennen brexitiä Eurooppa on ollut Lontoolle finanssiyhtiöille niiden tärkein markkina-alue. City voi tietenkin paikata menetyksiään Euroopassa tähtäämällä Aasian kasvaville finanssimarkkinoille, mutta vaikka Hongkongin asema horjuu, siellä dominoivat valmiiksi Shanghai, Singapore ja Tokio. 

Sama tietenkin pätee myös lännessä: New Yorkilla on erittäin vahva asema Pohjois-Amerikan finanssimarkkinoilla, eikä uusien markkinaosuuksien valloittaminen ole sielläkään helppoa.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 4.2.2021. MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.

 Kirjoittaja

​Mika Horelli

Kirjoittaja on MustReadin Brysselin-kirjeenvaihtaja

@MikaHorelli

 Samalta kirjoittajalta

 

 

 Tuoreimmat