Ohita valintanauhan komennot
Siirry pääsisältöön
SharePoint
Finanssiala > Uutismajakka > MustRead: Kattavan sopimuksen mahdollisuus meni jo – Britannian EU-eron vahinkojen paikkaamisesta neuvotellaan vielä vuosia

MustRead: Kattavan sopimuksen mahdollisuus meni jo – Britannian EU-eron vahinkojen paikkaamisesta neuvotellaan vielä vuosia

​Muiden teollisuuden alojen ohella Britannian autoteollisuus menettää kilpailukykynsä EU-maissa, jos autoista ja niiden osista ryhdytään perimään WTO:n tariffien mukaisia tulleja brexit-siirtymäkauden päätyttyä joulukuun lopussa. Kuva: Shutterstock.com

​Vaikka Britannia ja EU saisivatkin puristettua jonkinlaisen laihan sopimuksen ennen vuodenvaihteessa päättyvää brexit-siirtymäkautta, se tulee olemaan kaukana siitä, mitä Britannian EU-eroa ajaneet poliitikot kansalaisille lupasivat. Brexitin hinta tavallisille briteille on valtava, ja sen jälkipyykki kestää vielä pitkään.

​Britannian valtionvarainministeri Rishi Sunak laski 25. marraskuuta, että maa on ajautumassa syvimpään taantumaan yli kolmeensataan vuoteen.

Edellisen kerran Britannia on ollut yhtä syvällä vuosina 1708–1709, jolloin maata koetteli niin kutsuttu Great Frost, Euroopan mitatun historian kylmin talvi. Lontoossa Thames-jokea peitti kaksi kuukautta paksu jää, joka pysäytti kauppamerenkulun kokonaan. Lämmityksen puute tappoi tuhansia ihmisiä, ja koko Eurooppa värisi kylmästä.

Vaikka pääministeri Boris Johnsonin johtama hallitus onkin nyt päässyt syyttämään historiallisesta taantumasta koronapandemiaa, brexit tulee briteille huomattavasti kalliimmaksi. Muun muassa London School of Economicsin arvion mukaan Britannian EU-eron vaikutukset maan talouteen varsinkin pitkällä tähtäimellä ovat kolmesta neljään kertaa suuremmat kuin koronapandemian.

Kuin teatteria, jossa ollaan neuvottelevinaan

Lontoo ja Bryssel ovat käyneet neuvotteluja tulevista suhteistaan viime maaliskuusta lähtien, eikä niissä ole saavutettu ratkaisevaa läpimurtoa. 

Perjantai toisensa jälkeen pääneuvottelijat, EU:ta edustava ranskalainen Michel Barnier ja Britannian David Frost ovat ilmaantuneet tapaamisten päätteeksi kameroiden eteen kertomaan kohteliaita ympäripyöreyksiä siitä, kuinka sovun hakemisessa on edistytty, mutta osapuolet ovat edelleen tietyissä kynnyskysymyksissä kaukana toisistaan.

Neuvotteluja on häirinnyt myös se, että molemmilla puolilla korona-altistumiset ja -tartunnat ovat aika-ajoin siirtäneet tapaamiset videoyhteyksien varaan. 

Aina ennen erilaisten ennalta-asetettujen määräaikojen umpeutumista pääministeri Boris Johnson ja EU:n komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on kutsuttu apuun. Tällöin diplomaattiseen koreografiaan ovat kuuluneet vakuutukset neuvottelujen hyvästä hengestä, erimielisyyksien myöntäminen ja lupaukset neuvottelujen tiivistämisestä. 

Todellisuudessa solmussa olevat asiat ovat pysyneet solmussa ja umpeutuneiden määräaikojen tilalle on vain keksitty uusia. Nyt aika on kuitenkin oikeasti loppumassa kesken.

Kuvitelma ehdottomasta itsemääräämisoikeudesta

Tulevaisuuden suhteista käytävien sopimusneuvottelujen keskeisimmät ongelmat ovat alusta lähtien liittyneet muutamaan kynnyskysymykseen. 

Yksi ongelma on Britannian kieltäytyminen sitoutumasta noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä EU:n kanssa muun muassa ympäristönsuojelun, työntekijöiden oikeuksien ja yritysten valtiontukien osalta. Toinen kiista koskee EU-maiden kalastusoikeuksia brittivesillä ja kolmas sitä, miten tulevaisuudessa ratkaistaan Britannian ja EU:n väliset sopimuskiistat. 

Sitovasta riitojen ratkaisun mekanismista tuli yhä keskeisempi kiistakapula sen jälkeen, kun Johnsonin hallitus ryhtyi avoimesti rikkomaan viime vuonna sovittua erosopimusta lähettämällä syyskuussa parlamenttiin ehdotuksen uudesta sisämarkkinalaista.

Lakiehdotus rikkoo paitsi erosopimusta ja kansainvälistä lakia, myös vuonna 1998 Britannian ja Irlannin tasavallan välillä solmittua pitkänperjantain sopimusta, jolla saatiin rauhoitettua vuosikausien väkivaltaisuudet Pohjois-Irlannin protestanttien ja katolisten välillä.

Johnsonin hallituksen mukaan se ei voi Britannian uudelleen saavutetun valtiollisen suvereniteetin nimissä taipua kompromisseihin missään keskeisistä kiistakysymyksistä. Bryssel puolestaan on kerta toisensa jälkeen joutunut toistamaan Lontoolle, että Britannia ei voi samaan aikaan kuvitella hyödyntävänsä EU:n sisämarkkinoiden etuja vapaamatkustajana jäsenvaltion tapaan ja samalla asettautua unionin sääntöjen ulkopuolelle. 

Johnsonin käsitystä suvereniteetista on ihmetelty erityisesti siksi, että Britanniaa paljon suuremmatkin valtiot joutuvat jatkuvasti tekemään kompromisseja sopiessaan suhteistaan ulkovaltoihin eikä kenellekään tule mieleen syyttää niitä itsemääräämisoikeuden menettämisestä.

Brexit vie Britannian kilpailukyvyn

Yksi esimerkki siitä, miten Johnsonin hallitus ampuu itseään jalkaan, on autoteollisuuden kohtalo.

Vielä vuonna 2019 yhteensä 51 prosenttia Britannian autotuotannosta eli yhteensä noin 800 000 autoa vietiin muihin EU-maihin. Vastaavasti Britanniaan tuotiin muista EU-maista 30 prosenttia niiden autoviennistä eli yhteensä 2,2 miljoonaa autoa.

Britannian ajoneuvotuotantoa ja -kauppaa edustavan toimialajärjestön SMMT:n marraskuussa 2020 julkaiseman raportin mukaan sopimukseton EU-ero vähentäisi Britanniassa tuotettujen autojen määrää seuraavan viiden vuoden aikana kahdella miljoonalla ajoneuvolla ja maksaisi alalle noin 62,2 miljardia euroa WTO:n sääntöjen mukaisina tulleina ja maksuina.

Tullit lisäisivät keskimäärin 2 245 euroa jokaisen EU-maissa myydyn brittiläisen sähköauton hintaan ja 3 144 euroa jokaisen EU-maista Britanniaan tuodun sähköauton hintaan. 

Käytännössä Britannian autoteollisuus menettäisi kilpailukykynsä EU-maissa – ja sama koskee montaa muutakin alaa, esimerkiksi maataloutta ja finanssialaa.

Tavaraliikenne jumittuu satamiin

Britannian brexit-siirtymäajan päättyessä ja maan erotessa lopullisesti EU:n yhteismarkkinoilta ja tullialueelta on väistämätöntä, että Englannin kanaalin ylittävä tavaraliikenne joudutaan tarkastamaan. Näin käy riippumatta siitä, onko tavarakaupasta saatu aikaan jonkinlainen sopimus vai ei.

Johnsonin hallituksen oman arvion mukaan brittiyrityksiltä EU-maihin suuntautuva kauppa tulee jatkossa vaatimaan vähintään 215 miljoonan uuden tulli-ilmoituksen tekemistä vuosittain.

Hallitus ei ole myöskään kiistänyt Britannian teollisuuden arviota siitä, että uudet tullimuodollisuudet vaativat noin 50 000 uuden yksityisen sektorin toimihenkilön palkkaamista, ja tämä maksaa yrityksille vähintään 7,8 miljardia euroa vuodessa.

Britannian satamista puuttuvat edelleen – vain viisi viikkoa ennen siirtymäkauden päättymistä – lähes kaikki uusien tullimuodollisuuksien vaatimat tilat, tietokoneohjelmat ja tekniset valmiudet tarkastusten suorittamiseen.

Brittihallituksen syyskuussa julkistaman arvion mukaan rajamuodollisuudet tulevat aiheuttamaan jopa 7 000 rekan jonot Doveriin ja muihin satamakaupunkeihin johtaville moottoriteille ja varta vasten rakennetuille rekkakentille. Jonotuksen arvioidaan kestävän jopa pari vuorokautta.

Pankkien pako Lontoosta jatkuu

Pankkien ja rahoitusalan yritysten siirtyminen brexitin johdosta Lontoosta muihin EU-maihin on Bloombergin mukaan jatkunut myös tänä syksynä, joskin tahti on jonkin verran hidastunut. Syynä on koronaviruspandemian mukanaan tuomat karanteenimääräykset ja pakollinen etätyöskentely, mikä on mahdollistanut työntekijöiden muuttojen lykkäämisen. 

Tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon rahoitusalan työntekijöitä tai pääomia on marraskuuhun mennessä jättänyt Lontoon, ei ole vielä saatavissa.

Nykyisten Britannian ja EU:n välisten kauppaneuvottelujen takkuamisella ei ole käytännössä aivan suoraa merkitystä finanssisektorin kannalta, koska rahoitusalan palvelujen myynnistä neuvotteleminen on ollut tähänkin asti erillinen hanke varsinaisten kauppaneuvottelujen rinnalla. 

Jos erillistä sopimusta ei synny, Britanniassa toimivat rahoitusalan yritykset putoavat vuoden 2021 alussa EU:n sisämarkkinat kattavan passporting-toimilupajärjestelmän ulkopuolelle. Palvelukauppaa on kuitenkin ollut tarkoitus jatkaa niin kutsuttujen ekvivalenssi- eli vastaavuussäännösten päätösten mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet voivat päättää, että tietyn bisnesalueen säädökset ovat riittävän samankaltaisia, jotta keskinäistä kauppaa voidaan tällä sektorilla käydä. 

Vastaavuuspäätökset antavat EU-maiden yrityksille esimerkiksi mahdollisuuden käyttää Lontoon pörssejä ja selvitysyhtiöitä. Vastaavasti ne antavat brittiläisille välittäjille oikeuden tarjota palvelujaan koko unionissa. 

Säädökset eivät kuitenkaan kata nykyisiä rahoituspalveluita kuin osittain eivätkä mahdollista läheskään vastaavan laajuista yhteistyötä kuin nykyisillä sisämarkkinoilla. 

Vastuuviranomaisten puute on ratkaistava 

Britannian tähänastinen haluttomuus hyväksyä EU-toimielinten päätösvaltaa on ongelmallista erityisesti sille itselleen. Tästä on monta esimerkkiä. 

Britannia ilmoitti vuonna 2018, että se haluaisi jatkaa brexitin jälkeen väliaikaisesti yhteistyötä sellaisten EU:n virastojen kanssa, joille se ei ehdi perustaa korvaavaa omaa virastoa ennen siirtymäkauden päättymistä. 

Näistä keskeiset ovat EU:n lääkevirasto EMA, lentoturvallisuusvirasto EASA ja Helsingissä toimiva kemikaalivirasto ECHA. Ilman erillissopimuksia EU:n kanssa Britannialta puuttuvat tammikuusta 2021 alkaen näiden vastuualueilta kokonaan kansainvälisesti tunnustetut lupaviranomaiset.

Ilman virallista sopimusta EU-virastojen asemasta muun muassa lentoliikenne Britannian ja EU:n välillä katkeaa, koska mikään kansainvälisesti hyväksytty viranomainen ei vuoden vaihteen jälkeen laillisesti enää vastaa Britannian lentoliikenteen turvallisuudesta. Samalla loppuu myös EU:ssa hyväksyttyjen lentokoneiden ja niiden komponenttien valmistus Britanniassa. 

Myös lääke- ja kemikaalikauppa EU:n ja Britannian välillä siirtymäkauden jälkeen edellyttää sopimuksia, joilla turvataan lääkkeiden ja kemikaalien turvallisuus ja ratkaistaan kauppaan liittyvät vastuukysymykset. 

Joko tynkäsopimus tai sopimukseton ero

Kattavan vapaakauppasopimuksen syntyminen ennen brexit-siirtymäkauden päättymistä on jo aikataulusyistä mahdotonta. 

Laaja ja eri kaupan alat kattava sopimus edellyttäisi hyväksymistä kaikissa jäsenmaissa, jolloin sopimus pitäisi ensin ehtiä kääntää kaikille jäsenmaiden 24 viralliselle kielelle ja sen jälkeen käsitellä erikseen jokaisen jäsenmaan parlamentissa, Euroopan parlamentissa ja Britannian parlamentissa. Tähän ei ole enää aikaa.

Pienimuotoisempi ja vain tietyille erityisaloille kuten liikenteeseen ja joillekin kaupan avainsektoreille rajattu sopimus saatetaan vielä saada aikaan sellaisessa muodossa, että sen hyväksymiseen riittäisivät Britannian hallituksen lisäksi pelkästään Eurooppa-neuvosto ja Euroopan parlamentti. 

Tämäkin vaihtoehto on epätodennäköinen, ellei Johnson peruuta kiisteltyä sisämarkkinalakihankettaan. EU-parlamentin poliittisten ryhmien enemmistö on ilmoittanut, ettei parlamentti tule hyväksymään uusia sopimuksia tilanteessa, jossa Britannia ei pidä kiinni aikaisemminkaan tekemistään sopimuksista. 

Tynkäsopimuksellakin on jo äärimmäinen kiire. Vaikka Euroopan parlamentti on valmistautunut ylimääräiseen istuntoon ja mahdollisen sopimusratkaisun hyväksymiseen tai hylkäämiseen vielä joulun ja uudenvuoden välissä, oman aikataulupaineensa tuo muun muassa se, ettei Ranska suostu käsittelemään pelkästään englanniksi kirjoitettua sopimustekstiä. 

Saatiinpa laiha sopimus aikaan tai ei, edessä on kaikissa tapauksissa vuosikausia jatkuvat neuvottelut, joissa Britannia ja EU yrittävät asia kerrallaan löytää ratkaisuja brexitin aiheuttamiin vahinkoihin.

Kirjoittaja: Mika Horelli, MustRead

Juttu on julkaistu MustReadissa 27.11.2020. MustReadin Brysselin kirjeenvaihtajan työskentelyä tukee taloudellisesti Finanssiala ry. Lahjoittaja ei ole vaikuttanut sisältöön eikä MustReadin journalistiseen prosessiin.