Nyt käsittelyssä oleva pankkien pääomavaatimuksia sääntelevä Basel III on osa finanssikriisin jälkeen alkanutta sääntelyuudistusta. Sen valmistelu on ollut osittain erittäin hidasta. Eurooppa on oma-aloitteisesti vuosien varrella tehnyt sääntely- ja valvontatoimia, jotka osuvat samoille osa-alueille, joihin nyt pöydällä olevan Basel III:n viimeistelyn oli tarkoitus puuttua. Toisin sanoen, aika on jo osin ajanut siitä ohi. Tätä voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa muiden kuin toimialan ja ehkä valvovan viranomaisen.
======
Baselin standardistoa halutaan noudattaa.
Tätä viranomaispuolelta rummutetaan voimakkaasti,
eikä toimialakaan ole eri mieltä.
======
Toinen seikka, joka sääntelyhankkeessa erikoisella tavalla tulee esille, on se, että Baselin standardistoa halutaan noudattaa. Tätä viranomaispuolelta rummutetaan voimakkaasti. Toimialakaan ei ole tästä eri mieltä. Ongelma vain on siinä, että komissio ei esityksessään noudata Baselin standardeja, vaan se kiristää sääntelyä oma-aloitteisesti tuomalla laskentaan mukaan ylimääräisiä pääomavaateita. Juuri nämä oma-aloitteiset ylimääräiset kiristykset ovat Suomen taloudelle se ongelma. Baselin komitean mandaattina oli parantaa riskilaskentaa ja olla kiristämättä merkittävästi pankkien pääomavaateita. Näitä vaateita nimittäin kiristettiin edellisellä sääntelykierroksella.
Viranomaiset vetoavat siihen, että pääomavaateiden nousua oli tarkoitus arvioida jonkinlaisena globaalina keskiarvona. Se ei pidä paikkaansa. EU:ssa neuvosto ja parlamentti nimenomaisesti vahvistivat, että standardeja tarkastellaan liiallisesti rankaisematta eurooppalaisten pankkien liiketoimintamallia eikä niiden odoteta saavan aikaan pankkialaan sovellettavien vakavaraisuusvaatimusten yleistä kasvua eikä näin ollen aiheuttavan merkittäviä eroja tiettyjen maailman alueiden välillä.
Kolmas ongelma liittyy sääntelyhankkeen tekniseen monimutkaisuuteen. Pääomalaskennan tekniikka on tutuin alansa eksperteille, jotka tekevät näitä asioita joka päivä työkseen, mukana muun muassa tohtoritason matemaatikkoja. Toisaalta sääntelyn liittymäpintoja muihin sääntelyalueisiin, kuten IFRS-tilinpäätöslaskentaan tai kriisinratkaisuun, ei laajalti ymmärretä. Tämä monimutkaisuus on finanssialan näkemyksen mukaan johtanut väärinkäsityksiin. Näitä väärinkäsityksiä tuntuu olevan lähes mahdoton korjata.
On siis useita syitä, miksi viranomaisten ja toimialan näkemykset eroavat. Viranomainen kehuu sääntelyesitystä ja kuinka se on hyväksi sekä yhteiskunnalle että pankeille. Jos tämä viranomaisnäkemys pitää paikkansa, niin miksi ihmeessä koko elinkeinoelämä on noussut takajaloilleen? Yleensä nimittäin tällaisia esityksiä kiitellään ja kannatetaan.
Eduskunta voi ratkaista asian järkevillä Suomen neuvottelukantoihin tehtävillä tavoitekirjauksilla. Jos finanssialan kommentit vielä asianmukaisesti valmistelussa huomioidaan, saa Suomi hyvät eväät EU-neuvotteluihin. Mahdottomia ei nimittäin vaadita.
Jäikö kysyttävää?
|Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan
Janoatko lisää?
Tähän aiheeseen liittyviä uutisia ja kolumneja
Basel III:sta sopu – Suomen tulisi jatkossa vaikuttaa ennakoivammin EU:ssa valmisteltavaan lainsäädäntöön
Komissiolla hyvän sääntelyn periaatteet hukassa – talouskasvulle tulossa uusia esteitä?
Yhden koon sukkahousut eivät sovi kaikille – unohtiko parlamentti EU-kansalaiset kompromississaan Basel III -pankkisääntelystä?
Alivakuutussihteeri-podcast: Miksi finanssisääntely on tilkkutäkkimäistä? Puolueet tentissä