Miten niukkuutta jaetaan, pohtivat asiantuntijat FA:n Hoivaa ja hoitoa -webinaarissa

Finanssiala ry:n (FA) Pyöreän pöydän -webinaarissa 8.3. puhuivat ylijohtaja Mikko Spolander valtiovarainministeriöstä, sosiaalioikeuden yliopistolehtori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta ja apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta.
  • Julkisin varoin tuotettujen sosiaali- ja terveyspalveluiden resursseista kaivataan kipeästi ja nopeasti yhteiskunnallista keskustelua.
  • Mihin resurssit kohdennetaan? Mihin meillä on varaa? Miten taataan kaikkien suomalaisten perusoikeudet?
  • Finanssiala ry:n (FA) Pyöreän pöydän -webinaarissa 8.3. sosiaalioikeuden yliopistolehtori Pauli Rautiainen Itä-Suomen yliopistosta, apulaisprofessori Paulus Torkki Helsingin yliopistosta ja ylijohtaja Mikko Spolander valtiovarainministeriöstä raamittivat uuden sote-aikakauden mahdollisuuksia tarjota palveluja suomalaisille.

Yhteiskunnan palvelulupauksen määrittäminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole helppoa. Jo terminä palvelulupaus on hankala. Mikä on sellainen lupaus, joka on mahdollisuus pitää ja oikeudenmukainen kaikille?

Nykyinen julkinen palvelulupaus on käytännössä määritelty perustuslain 19 pykälässä. Palveluita on viime kädessä annettava jokaiselle yksilöllisen tarpeen mukaan.

Nykyinen lainsäädäntö on kuitenkin monin osin väljää, sekavaa ja ristiriitaistakin. Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistolehtori Pauli Rautiaisen mukaan mitä tarkempaa lainsäädännöllistä raamia pystyttäisiin tuottamaan sitä helpompaa olisi arvioida palveluiden saatavuutta lain tasolla. Tämä helpottaisi myös markkinatoimijoiden roolia.

”Asiaa pitäisi ajatella kokonaan uudella tavalla, ei siiloutuneesti, kuten nyt. Meillä pitäisi olla yksi selkeä funktioita toteuttava laki, johon myös yksityiset toimijat voidaan linkittää”, Rautiainen toteaa.

Finanssiala tukee varautumista vanhuuteen

Finanssiala voi olla mukana tukemassa kansalaisia omassa henkilökohtaisessa varautumisessaan vanhuuteen, muistuttai FA:n hallituksen puheenjohtaja Juha Koponen. Käytännössä se tarkoittaisi välineitä säästämiseen ja varallisuuden kartuttamiseen.

“Mitä erityisesti tarvitaan, on selkeä lupaus siitä, mikä on yhteiskunnan ja mikä yksilön vastuulla – eli tiedon palvelulupauksesta. Lisäksi mahdollisuuteen täydentää yhteiskunnan hoivaa ja hoitoa omalla rahoituksella tarvitaan palvelusetelikäytäntöä, jossa julkiselta puolelta voi saada käyttöönsä palvelusetelin palveluiden ostoon ja tätä seteliä voisi täydentää omalla rahalla”, Koponen sanoi.

Odotukset ylittävät aina mahdollisuudet

Kun terveydenhuollon resurssit jatkuvasti niukkenevat, herää kysymys, miten palveluja voi priorisoida ja resursseja kohdentaa hyväksyttävällä tavalla. Helsingin yliopiston apulaisprofessori Paulus Torkin mukaan priorisointitarpeen juurisyy on se, että ihmisten odotukset ylittävät aina järjestelmän mahdollisuudet.

”Ongelmana on muun muassa se, että ihmisillä on heikko ymmärrys soten realiteeteista ja esimerkiksi kustannuksista ja eri hoitojen vaikuttavuudesta”, Torkki sanoo.

Priorisointikeskustelusta pitäisikin Torkin mukaan tehdä jatkuvaa, nykyistä avoimempaa ja eri sidosryhmiä osallistavaa. ”Onnistunut priorisoinnin toteuttaminen todennäköisesti edellyttää lainsäädännön selkiyttämistä sekä myös muuta kehittämistä. Oikeudellisesti keskeinen ongelmakohta liittyy yksilön oikeuksien ja väestön hyvinvoinnin tasapainottamiseen.”

Torkki nostaa esiin myös Helsingin yliopiston ehdottaman mallin priorisointifoorumin sosiaali- ja terveyspalveluiden ohjaukseen sekä priorisointiperiaatteiden kriteerien ja toimintatapojen muodostamiseen.

Myös talous asettaa tiukat raamit hyvinvointivaltion tulevaisuudennäkymille. Ylijohtaja Mikko Spolander valtiovarainministeriöstä muistuttaa, että Suomen julkinen talous on rakenteellisessa epätasapainossa, koska tarjoamme pohjoismaisten verrokkiemme tasoiset julkiset palvelut ja etuudet, vaikka taloutemme suorituskyky on heikompi.

Väestön nopea ikääntyminen lisää vaikeuskerrointa.

”Kun Suomen väestö vanhenee ja talouden kasvu hidastuu, julkiseen talouteen syntyy miljardiluokan rahoitusvaje. Julkisen talouden rahoituspohja heikkenee samalla, kun julkiset menot kasvavat”, Spolander sanoo.

Madonlukuina Spolander toteaa, että julkinen taloudenpito pitää sovittaa talouden suorituskyvyn asettamaan ahtaaseen raamiin.

”Palvelulupaus ja talouden voimavarat ovat nyt ristiriidassa keskenään.”

Katso tallenne tilaisuudesta 8.3.2023

Salli kaikki evästeet, jotta voit nähdä tämän sisällön.

Jäikö kysyttävää?

|

Ota yhteyttä aiheen asiantuntijaan